Meille on kerrottu, että vauvat syntyvät niin, että ne pudotetaan lentokoneesta. Kesällä huutelemme Siskon kanssa koneille: tuokaa meille vauva, tuokaa meille vauva.

Käymme Äitin kanssa hakemassa äitiyspakkauksen. Täti kysyy, halu­taanko sininen vai punainen viltti, aukoo pakkausten päitä. Äiti tahtoo sinisen. Pakkaus kuljetetaan pyörän päällä kotiin. Äiti laittaa vauvan vuoteen äitiyspakkauksen laatikkoon valmiiksi. Vuoteeseen laite­taan Siskon nukke Helena. Helena saa pitää vuoteen viikkokausia. Äiti tekee kaiken ajoissa.

Taivaalta tuijotettiin muutakin kuin lentokoneita. Isä vei koko sakin ulos kylmään pimeään syysiltaan katsastamaan ihmettä, sputnikia, tekokuuta. Äkkiä nyt, kohta sen pitäs tästä näkyä! Sormia jo paleli kun lopulta näkyi. Ja pettymys se oli: eihän tuo mikään kuu ole kun tähti vaan.

Herään marraskuun aamuna ääniin ja liikkeisiin. Veli ja Sisko ovat vuoteil­laan välihuoneessa. Siinä vaiheessa meillä oli Siskon kanssa oma heteka ja Veljellä omansa. Isä istuu välihuoneen pöydän kulmalla. Jotakin on tapahtumassa. Sitten Isä menee olohuoneeseen tai sieltä tulee vieras nainen, jotakin liikettä kumminkin on. Meille kerro­taan, että meille on syntynyt Pikkuveli (Veli toivoi pikkuveljeä, me Siskon kanssa siskoa). Isä meni keittämään teetä. Minä ihmet­telin, osaako Isä keittää. Eikä se ollut ehkä edes teetä, me lapset kuten Isäkin joimme kuumaa mehua joskus ja useim­miten vettä, johon sekoitettiin kermaa ja sokeria. Äiti joi aina kahvia.

Menin katsomaan pientä. En muista vauvaa, mutta muistan mustan laukun, joka kuului sille vieraalle naiselle, kätilölle. Minulle sanottiin, että se nainen oli tuonut Pikkuveljen laukussaan Pa­lonurmesta, jonne se oli vahingossa pudotettu lentokoneesta. Täydestä meni. Edes myöhemmin kuullut versiot, joita kerrottiin naapureille ja tuttaville siitä, kuinka Isä oli soittamassa ja Äitin tuli vaikea olo, ja Isä lähti palattuaan kiireesti hakemaan kätilöä ja häntä piti hakea Palonurmesta asti, ei minua hämmentä­nyt. Kai vanhempiin voi luottaa.

Veli ja Sisko lähtivät kouluun ja Isä töihin. Meille tulee kodin­hoitaja. Minä olen tosi pettynyt: kodinhoitaja on ruma eikä yhtään mukava. Äiti on vuoteessa. Kodinhoitaja ja Äiti sopivat että minä voin hakea maitoa kaupasta. Olen käynyt kaupassa lukemattomia kertoja yksin, mutta nyt en suostu. En millään suostu lähtemään. Kodinhoitaja lähtee. Minä lähden ulos ja käyn sanomassa leikkito­verilleni Suutarin tytölle, että meille on syntynyt vauva. Tiellä kul­kiessani näen kodinhoitajan kulkevan edelläni. Minä en oikein ymmärrä itseäni, on jotenkin niin outoa.

Isosisko Anneli Ekholm

Powered by AkoComment Tweaked Special Edition v.1.4.2