Vammaispalvelulaki takaa vammaiselle ihmiselle 18 yhdensuuntaista kuljetuspalvelumatkaa kuukaudessa. Vaikka laki nimittää tätä vähimmäismääräksi, kunnille se on ehdoton katto. Opiskelun tai työn takia saa kyllä lisää, mutta on paljon vammaisia, jotka eivät käy töissä tai opiskele. Voi myös kysyä, eikö työssäkäynnin lisäksi tarvitse käydä missään, esimerkiksi kaupassa, harrastuksissa tms.

Kaikilla vammaisilla ei ole mitään mahdollisuutta ajaa omaa autoa. Esteetöntä joukkoliikennettä on tarjolla vielä melko satunnaisesti. Bussin käyttökin vaatii yleensä avustajaa, jota ei kaikilla vammaisilla todellakaan ole. Puhumattakaan talvesta, kun on lunta, joka vaikeuttaa liikkumista entisestään.

Vammaispalvelulaki on yksi Suomen rikotuimmista. Jos vammainen itse ei tiedä oikeuksiaan, hän saattaa jäädä siihen käsitykseen, että kunta saa itse päättää, paljonko matkoja antaa, ja se määrä voi olla alle 18. Osa kunnista väittää myös, että ne voivat vähentää matkoja, jos vammaisella ihmisellä on oma auto. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole, vaan vähimmäismäärä on sama kaikille. Auton omistaminen ei kerro oikeastaan yhtään mitään. Mistä kunnan sosiaalitoimi voi tietää, pystyykö vammainen ihminen ajamaan autoa joka päivä, jos kunto vaihtelee? Entä, jos auto on lumen peitossa, eikä pysty putsaamaan sitä itse?

Kuljetuspalvelujen joustamattomuus rajaa vammaisen ihmisen elinpiiriä tehokkaasti. Lain mukaisilla matkoilla saa matkustaa ainoastaan omassa ja lähikunnissa. Aiemmin on tulkittu, että lähikunta tarkoittaa asuinkunnan naapurikuntaa. Nykyään oikeus kuitenkin katsoo, että pitäisi mieluummin tarkastella toiminnallisia kuntia. Jos sattuu asumaan jossain syrjäisessä kunnassa, jonka naapurikunnatkin ovat syrjäisiä, on todennäköistä, että haluaisi asioida lähimmässä isommassakin kaupungissa. Tai entä, jos itse asuu Kuopiossa ja äiti Tervossa? Junat ovat esteettömiä, mutta mitä sitten, kun on päässyt perille? Miten tamperelainen pääsee Kuopion
rautatieasemalta Leivosentielle?

Sosiaali- ja terveysministeriö on päättänyt järkeistää tätä yltäkylläisyyttä kannustamalla kuntia yhdistelemään vammaiskuljetuksia. On perustettu matkojenyhdistelyhankkeita. Monet kunnat ovat kokeilun jälkeen luopuneet niistä vähin äänin, mutta sitten on esimerkiksi Helsinki, joka jatkaa sinnikkäästi, vaikka matkojen yhdistely on tuottanut kirjaimellisesti ruumiita. Ongelma ei niinkään ole siinä, että halutaan laittaa monta vammaista ihmistä samaan taksiin, vaan siinä, että yhdistely vähentää palvelun joustavuutta. Kyyti on tilattava tuntikausia haluttua matkustusajankohtaa ennen, eikä se silti välttämättä tule sovittuna aikana. Kuski ei ehdi avustaa, esimerkiksi avata ovea, kun on kiire seuraavaan paikkaan. Tutun taksikuskin käyttö kielletään. Tulevalla hallituskaudella on tärkeää, että eduskunta kyseenalaistaa matkojen yhdistelyn. Onneksi Raimo on muutaman muun vihreän tavoin luvannut toimia.

Samaan aikaan Euroopan unioni kuuluttaa ilosanomaa syrjimättömyydestä ja vapaasta liikkuvuudesta. Miksi se tuntuu pelkältä huonolta vitsiltä?

Anna-Maria Urhonen
Kirjoittaja on Vihreiden vaivaisten puheenjohtaja
--
"Portaita on ihan liikaa kaikkialla."
www.urhonen.net
Amuhetki http://amuurhonen.livejournal.com

Powered by AkoComment Tweaked Special Edition v.1.4.2