Vaalit ovat ohi. Vaaleissa olisin suonut käyvän vallan toisin, mutta tavattoman moni asia onnistui vaalikamppailussa paremmin kuin koskaan ennen. Osoitimme poliittisen yhtenäisyytemme, vihreä heimohenki oli tosi vahva.

Emme vain saaneet kokoon kyllin ääniä, ja se on aika hyvä peruste tilapäiselle masentuneisuudelle. Kupsilainen ajatus, että on tärkeää nauttia pelistä, eikä maaleilla ole niin suurta väliä, ei käy politiikkaan. Itse kyllä nautin vaalityöstä, ja monet monet muut vihreät sanoivat samaa. Vaan nyt on hyvä sallia itselle hetki uupumusta ja pettymystäkin. Kohta politiikanteosta taas nauttii. Sinänsä äänimääräni oli vihreiden Pohjois-Savon historian suurin ja etenkin Kuopiosta puolentoistatuhannen äänen tulos on jo koskettava: joka 30. kuopiolainen ääni oli minun.

Analyyseissamme olemme päätyneet kahteen rasitteeseen, jotka kevensivät äänikasaumaani. Toinen on sukupuoleni. Vihreissä on tosi suuri naisenemmistö, ja suuri osa heistä haluaa vakaumuksellisesti äänestää naista. Välttämättä viesti, että minä nimenomaan olen tiukka tasa-arvoihminen ja naisasiamies, ei mennyt perille kuin Kuopiossa. Moni vihreä nainen jätti ehkä äänestämättä. Toinen suuri haasteeni oli päästä vajaassa puolessa vuodessa äänestäjille tuntemattomasta tunnetuksi poliitikoksi. Olen vuosikymmenet toiminut kulisseissa ja olin syyskuun lopussa, kun minut nimettiin kärkiehdokkaaksi, pikemmin tunnettu yleisenä yhteiskunta-aktiivina ja tieteilijänä. Enkä onnistunut välttämättä muualla kuin Kuopiossa tulemaan yleisesti tunnetuksi.

Nyt haluan vielä ilmaista kiitollisuuteni kaikille tukijoilleni ja äänestäjilleni, olen niin paljon velkaa teille, etten koskaan voi sitä korvata. Toisaalta haluan kiittää myös niitä, jotka pistivät minut koville, poliittisille vastustajilleni. Tämä on ollut antoisaa.

Minusta ei tullut nyt kansanedustajaa. Toisaalta olen sen verran seurannut politiikkaa, jotta tiedän, että aika monesta ei tule kansanedustajaa. Ehkä sitten joskus, ehkä ei. Joka tapauksessa vihreys alkaa nousta täällä kovaa vauhtia, nuoret ovat rynnistämässä liikkeeseemme, jäsenmäärämme kasvaa lujasti. Neljän vuoden päästä poliittinen kenttämme on vahvempi kuin koskaan.

Toivottavasti vaalijärjestelmämme on silloin toinen, ettei nähdä sellaista epäoikeudenmukaista poliittista näytelmää kuin kunnioitettavan ystäväni Tarja Cronbergin kohdalla.

Tavoitteemme oli tehdä minusta vähintään varakansanedustaja. Kun vaaliliittokumppanimmekin äänimäärä laski selvästi, pääsin nyt vara-vara-varakansanedustajaksi. Mutta vaikka en ole eduskunnassa, voin pitää kiinni ainakin monista vaalilupauksistani: teen edelleen työtä äänettömien eteen - ja oikeudenmukaisemman, vihreämmän maailman.

Kommentit (1)

Olen jo viiden kuukauden ajan pyrkinyt kansanedustajaksi, enkä vieläkään ole onnistunut siinä… 

Aion toki jaksaa painaa tämän viimeisenkin viikon. Täytyy myöntää, että mukava kuitenkin on saada pyhänä tämäkin jakso päätökseen. Vaimoni Minnan kanssa naureskeltiin, että jos 18.3. olisi vain samanlainen laskettu aika kuin vauvoja odottaessa, voisi pinna jossain vaiheessa palaa: - Ei, eivät siis tänäänkään vielä menneet äänestäjät vaaliuurnille, pitää jatkaa kampanjaa, jospa huomenna. 

Kommentoi ensimmäisenä

Kommentoi ensimmäisenä

Seppo Kääriäinen on toistuvasti vaatinut puolustusmenojen korotusta: puolustustuksemme ei kuulu olevan uskottava. Hän myöntää, ettei Venäjä ole sotilaallinen uhka. Ruotsiko sitten vai Norja vai Viro?

Kommentoi ensimmäisenä